Happy Valentine's!

Kirjoitin tän osuuden eilen:

Mä en ymmärrä miksi mua nykyään itkettää koko ajan... Mä itken kaikkea. Kaksplussan palstalla joku kirjoittaa antavansa vauvansa adoptioon, itken. Mietin raskautta tai synnytystä, itken. Näen kaksoset rattaissa, itken. Joudun jättämään Avan hoitoon kun menen töihin, itken. Joku menee telkkarissa naimisiin, itken. Onneksi tä ei oo niin paha kun raskausaikana. Silloin pillitin silmät punaisina kun lambin vessapaperimainoksessa oli niin söpö lammas.

Mulla oli tänään se englannin kuuntelu. Tuntuu että se meni aivan perseelleen. Ymmärsin kyllä ihan kaiken siitä nauhalta, se oli tosi helppo, mutta ne hemmetin kysymykset... Kun niistä on useampi vaihtoehto oikein, mutta sun pitää miettiä, mikä on eniten oikein. Saattaa olla että pitää heittää hyvästit laudaturille.. Noh, huomenna tulee vastaukset nettiin. Sitä odotellessa.

Mä oon taas töissä.. Tä on niin inhottavaa kun joutuu jättämään aina Avan vaikka mun kuuluisi saada olla äitiyslomalla. Mutta kun on pakko niin on pakko. Nauttikaa te muut äidit siitä ajasta kun saatte olla kotona vauvan kanssa, kaikilla ei ole sitä luksusta :(

Ja sit jatkuu tän päivän kuulumisilla. Avalla on taas yksi uusi vaihe. Tällä kertaa kyseessä on kaikki täytyy pistää suuhun -vaihe. Kun Ava on sylissä, hän ottaa mun paidasta aina kiinni nyrkillä ja työntää suuhun, villapaidan kaulusta varsinkin on tosi kiva pureskella. Eilen äiti-vauva -ryhmässä neiti otti mun sormista kiinni ja alkoi imeskellä niitä. Purulelut ei oo vielä ihan kelvannut, Ava ei oikein ole kotonaan tässä lelujen ihmeellisessä maailmassa. Juttelu lisääntyy edelleen koko ajan ja kuolatuotannolla voisi nesteyttää kokonaisen maan. Oon yrittänyt bongailla hampaita, mutta vielä ei näy. Alapuolen ikenet on edestä aavistuksen vaaleammat, saas nähdä miten se kehittyy... Oisko siinä vaikka hampaita matkalla kohti pintaa.

Olen nyt mun vanhempien luona Avan kanssa. Meidän isä haki mut tänne aamulla päästämään korjaajat sisään hakemaan niiden tiskikoneen. Ja täällä nyt sit hengaillaan koko päivä kun ei ole autoa. Äsken kävi muuten niin hauska juttu! Ava istuskeli/makaili sitterissä, jonka meidän äiti osti tänne "varasitteriksi". Yhtäkkiä kuului kauhea räsähdys ja ihmettelin mistä se tuli. Ava kuitenkin istuskeli ihan tyytyväisenä juttelemassa kilpparilelulleen niin jatkoin syömistä. Kun menin katsomaan sitten niin se sitteri oli revennyt ja Ava pudonnut läpi! Jo on mulla painava paksukainen.... Eikä neiti edes tajunnut mitään.

Äidin vapaahetki

Täällä kun ollaan niin mulla ei ole kameraa mukana. Mutta täällä koneella on onneksi kuvia Avan ensiviikoista! Yritän löytää sellaisia, joita ette vielä ole nähneet ja heittelen niitä tänne väliin, menee muuten turhan tylsän ja valkoisen näköiseksi. Heh, näitä kuvia katsellessa muistin, että Avallahan oli tukkaa syntyessä! Mutta nyt neiti on ihan kalju... Kaikki hankautunut pois :(

tukka <3

Heh, mä olen kirjoittanut tätä jo kolme tuntia kun Ava koko ajan kaipaa seuraa. Ehkä mä nyt sitten vaan luovutan ja siirryn leikkimään rinsessan kanssa!

Hyvää ystävänpäivää kaikille!

Mikä ruipelo!

Kummitäti vähän herkisty